Olisko äiti sittenkin mun kala?

Osallistuin lauantaina NordiCHI-konferenssin jatko-opiskelijaseminaariin, joka oli loistava tilaisuus saada päteviltä proffilta sekä kirpeää kritiikkiä että inspiroivia ideoita omaan tutkimukseen.

Vaikka meidän kaikkien osallistujien tutkimusaiheet olivat kovin erilaisia, yksi palaute oli yhteinen lähes kaikille tutkijaksi havitteleville: fokusoi, fokusoi ja fokusoi. Tämä rajauksen taito tiivistyi päivän kuluessa seuraavaksi ohjeeksi:

“Mikä on se kala, josta haluat sinut muistettavan?”

Kala viittaa tässä siihen tarkasti fokusoituun juttuun, jonka ympärille koko tutkimus kietoutuu. Sitä omaa kalaani sitten pohdiskelin iltahämärissä hotelliin kävellessä. Jostain palautui mieleeni vuoden takainen hetki, kun jouduin muotoilemaan jatko-opintojeni tavoitteen siskolleni. Jos sosiaalinen media, osallistuva suunnittelu ja käyttäjäkeskeinen suunnitteluprosessi ovat keskustelukumppanille hämäriä käsitteitä, voi päätyä muotoilemaan asiansa vaikka seuraavasti: “Haluan edistää sitä, että äiti voi saada sellaisia palveluja kuin se tarvitsee.”

Tavallisten, ei nettiä käyttävien, ihmisten ottaminen mukaan tuotekehitykseen sosiaalisen median välineillä lienee kuitenkin juuri sellainen kunnianhimoinen tavoitteen määrittely, josta lauantaina varoitettiin. Yritän siis muistaa myös toisen tärkeän ohjeen:

“Jos haluat parantaa maailmaa, älä opiskele tohtoriksi!” (Tai paranna maailma vasta tutkinnon jälkeen.)

Lähiaikoina onkin luvassa oman tavoitteen määrittelyä – jälleen kerran – tieteellisesti päteväksi ja riittävän pieneksi.