Kutkuttavan pelottavaa

Puoleen vuoteen ei kai ollut hetkeä tai asiaa, mutta tänään järisi maa alla sen verran, että tämä kokemus täytyy jakaa.

Osallistuin eilen Otaniemi Forum -tapahtumaan, josta voisi sinänsä jakaa montakin oivallusta, mutta kerron kuitenkin siitä, mitä tapahtui sen esityksen aikana, johon en keskittynyt koska olin kuullut sen pari kertaa aiemminkin.

Osallistujille oli etukäteen lähetetty ohjeet ladata kännykkään Zokem-sovellus, jolla voisi tapahtuman aikana jakaa ajatuksia, jotka näytetään seinällä kaikille osallistujille. Juttu oli vähän huonosti ohjeistettu paikan päällä tai sitten suunnitelmasta oli luovuttu, sillä eihän siellä mitään viestejä näkynyt missään. (Eihän?)

Sen tutun esityksen aikana päätin kuitenkin kokeilla sovellusta itsekseni, ja kännykkään lataaminen kävi ihan näppärästi. Saman tien sovelluksen avattuani se tiesi minun olevan Teekkarikylässä, mikä tuntui ihan hauskalta. Kirjoitin yhden statusviestin ja yritin löytää kaverikseni OF2009-tapahtuman, mutten onnistunut siinä ja unohdin koko jutun.

Tänään menin katsomaan sovellusta netin kautta ja olin lievästi sanottuna hämmentynyt, kun sovellus kertoi, missä muualla olin Teekkarikylästä poistumisen jälkeen liikkunut ja keneltä olin tänä aamuna saanut puhelinsoiton. Kas, sovelluspa ei sulkeutunutkaan kokonaan vaan jäi seuraamaan kännykkäni puuhia taustalle.

Käyttäjätutkijan unelma? Käyttäjän painajainen? Jokavelin ilo?

Kävin äkkiä ruksimassa puhelutietoni ja liikkeeni näkymättömiksi ja onnistuin myös sulkemaan sovelluksen puhelimesta. Sillä eihän tuollaista nyt voi tehdä, että jakaisi kaiken tekemisensä kaikkien tai edes kaveriensa kanssa, eihän?

Jotain kutkuttavaa sovelluksessa kuitenkin oli. Suurin ällistys taisi tulla siitä, että joku on oikeasti toteuttanut tuollaisen kaiken tallentavan sovelluksen, mistä on teoretisoitu ja peloteltu. Ja nettisivujen perusteella Alpha-versiolla on jo paljon innokkaita käyttäjiä, joista osa jakaa tietoja julkisestikin. Yksityisyysasetukset olisi myös helppo säätää niin, että kukin kaveripiiriin kuuluva näkee vain sen, mitä hän saakin tietää. Tästä saattaa tulla vielä kova juttu.

Voiko Cuil haastaa Googlen?

Kuvittelepa tulevaisuus, jossa googlaaminen ei enää olisikaan synonyymi tiedonhaulle Internetistä.

Voisiko joku muu hakukone tulla ja syrjäyttää Googlen valta-aseman? Voisiko hakukone ylipäätään kilpailla jättiläisen kanssa, jonka tuoterepertuaariin nykyään kuuluvat haun rinnalla lähes kaikki palvelut, joita Internetin käyttäjä voi kaivata?

Toistaiseksi olen pitänyt kysymystä teoreettisena pohdiskeluna. (Jos jostain ilmaantuisi Googlelle varteenotettava kilpailija, kai Googlen kehityskoneisto pystyisi vastaamaan omaa konseptiaan kehittämällä.) Tänään mielenkiinnon kuitenkin herätti vasta avattu hakukone Cuil, jonka tekijät uhkuvat itsevarmuutta kertoessaan Cuil-haun löytävän kolme kertaa niin paljon Internet-sivuja kuin Google. Wall Street Journalin artikkelissa Cuilista povataan ensimmäistä varteenotettavaa kilpailijaa Google-haulle.

Periaatteessa Cuil tarjoaa juuri sitä, mitä olen kaivannut: hakutulosten esittämisen verkkolehtityyppisesti kuvien kera ja tulosten automaattisen lajittelun tyypin mukaan. Myös hakutermin automaattinen täydennys on kiva lisä.

Cuil-hakutulossivu

Ensimmäiset kokeilut eivät kuitenkaan vakuuta. Tulokset suomalaisiin hakutermeihin ovat lähes poikkeuksetta erilaisia kuin Googlella. Valitettavasti en löytänyt jotakin uutta ja relevanttia, vaan Cuil nosti tulossivun kärkeen Googlen listauksissa monen sivun takana olevat (kummalliset) hakutulokset. Mietin, mitä ovat ne 80 miljardia uutta sivua, jotka hakuihin on nyt saatu mukaan Googlen tuntemien lisäksi. Haluamiani tuloksia kun en löydä lainkaan.

Ensimmäisenä piti tietysti “cuilata” itseään, mutta ä-kirjain osoittautui ylivoimaiseksi eikä haku tuottanut järkeviä tuloksia. Sitten kokeilin satunnaisia suomalaisia yhtyeitä, joista löytyi toisinaan joitakin merkintöjä ja toisinaan ei mitään (!), vaikka Google tarjosi lähes poikkeuksetta yhtyeen kotisivua ensimmäiseksi hakutulokseksi. Termillä “tutkimusparvi” Cuil löysi lähinnä Jaiku-merkintöjä aiheesta muttei kuitenkaan Tutkimusparven omaan Jaiku-kanavaa saati wiki-sivua, jotka Google listaa ensimmäisinä.

Ehkä suomalaiset nettisivut eivät mahtuneet Cuilin 120 miljardiin lähteeseen tai ehkä hakualgoritmi on edelleen kehityksen alla. Google-uskollisuus ei ole vielä lujilla.

Tai ehkä Cuil on parhaimmillaan toisentyyppisissä hauissa. Päätän kokeilla, mitä se tietää osallistuvasta suunnittelusta. Ja kas, “participatory design”-haun tulos on lähes elämys! Nyt tulokset vaikuttavat mielekkäiltä ja visuaalisuus suorastaan houkuttelee lukemaan. Jännittävintä on kuitenkin oikean laidan Explore-laatikko, joka ehdottaa aiheeseen liittyviä tarkentavia hakutermejä ja henkilöitä. Ehkäpä kokeilen Cuilia vielä toisenkin kerran.