Köyhän miehen sosiaalista mediaa

Juuri kun yrityksissä alkaa viritä innostusta sosiaalisen median hyödyntämiseen, talousrealiteetit lyövät vasten naamaa. “Meillä ei ole juuri nyt resursseja alkaa pyörittää yhteisöpalvelua, vaikka tarvetta sille olisikin”, totesi erään organisaation edustaja juuri.

Sosiaalisen median onni on tietysti siinä, ettei se vaadikaan suuria investointeja. Itse asiassa oman yhteisön pyörittäminen ei ole nousukauden aikanakaan välttämättä se fiksuin vaihtoehto. Kuten Stephen Baker totesi BusinessWeekissä, verkostopalveluista ei ole iloa ennenkuin niissä on laumoittain ihmisiä, ja laumat ovat jo kiireisiä Facebookissa, LinkedInissä ja Twitterissä. Niihin siis!

Osa pomoista väittää myös hyötyvänsä omasta twitteröinnistä. Sen kautta on saatu uusia ideoita ja luotu suhteita. Tosin esimerkiksi Guy Kawasaki, joka “seuraa” 117 000 henkilöä, ei oikeasti seuraa heitä vaan käyttää Twitteriä massamainontaan ja toisaalta henkilökohtaisiin viesteihin sähköpostin korvaajana.

Twitter for me is a broadcasting tool. It’s not a “social medium” at all. (Guy Kawasaki)

Sosiaalista mediaa voi hyödyntää myös kevyemmin keinoin. Jakob Nielsen ei keksi yhtään syytä, miksi toimitusjohtajan kannattaisi itse twitteröidä, mutta palvelua voi kuitenkin hyödyntää toisinpäin. Baker neuvookin hakemaan Twitterillä, mitä muut kirjoittavat firmastasi. Pienillä konsteilla voi saada yllättävän hyödyllistä asiakastietoa.

Vasta-alkajille reseptiksi varttitunti (passiivista) sosiaalista mediaa päivässä:

• Twitter-haku (3 min): Katso, mitä yrityksestäsi puhutaan Juuri Nyt. Hakutuloksista saat myös RSS-syötteen, jolloin huomisaamuna asia hoituu vielä helpommin RSS-lukijan kautta.
• Technorati-katsaus (7 min): Hae, mitä blogistaniassa puhutaan sinusta ja firmastasi. Suurimmalla “Technorati Authorityllä” arvotetut blogimerkinnät kannattaa lukaista läpi, sillä niihin viitataan eniten muualta eli viesti leviää niiden kautta tehokkaasti maailmalle.
• Facebook-haku (5 min): Löytyykö Facebookista ryhmiä tai fanisivuja, joissa puhutaan yrityksesi toimialaan kuuluvista asioista. Kokeile muutamaa hakutermiä ja käy kurkkaamassa, mitä ryhmissä puhutaan. Liity itse mukaan, jos uskallat!

Hetken tätä nautittuaan tekee ehkä mieli myös jotakin vahvempaa.

Odotus palkittiin lukuelämyksellä

Onko tämä nyt surkuhupaisaa vai ilo? Sovitaan, että ilo.

Taisin jostain jaikuista saada pari viikkoa sitten linkin Miia Kososen blogiin, jossa oli aukikirjoitettuna hänen tuoreen väitöskirjansa lektioluento. En muka ehtinyt lukea tekstiä saman tien ja jätin sen auki selaimen välilehteen odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Samaan syssyyn löytyi monta muutakin mielenkiintoista juttua netistä, ja välilehtiä alkoi olla avoinna turhan monta. Sellaisia sivuja, joista ei tiedä, kannattaako merkata muistiin Deliciousiin, mutta joita ei viitsisi jättää lukemattakaan. Firefox ei tahtonut kestää välilehtien kuormitusta ja kaatuili useamman kerran päivässä avatakseen taas uudestaan sen seitsemän sivua ja pdf:ää.

Tänä aamuna päätin siivota selaimen – eli lukea myös sen Kososen blogikirjoituksen. Ja kas, taisin käyttää kokonaista viisi minuuttia mielenkiintoisen lektioluennon lukemiseen. (Eikö tähän muka ollut aikaa aiemmin..?) Surkuhupaisaa tästä voisi tehdä se, että suotta odotin sopivaa aikaa lukemiselle ja sillä välillä puhuin itse samasta teemasta osaamatta hyödyntää Miian jo tutkimia asioita.Viisas pääsisi vähemmällä, kun käyttäisi toisten tekemää työtä eikä yrittää viisastella itsekseen.

Ilon tästä tekee kuitenkin se, että tekstiä oli niin mukava lukea. Onpa kiva huomata, että suomeksikin voi puhua tieteestä ja vieläpä tehdä se niin selkeästi, että lukeminen on helppoa. Aihe (virtuaaliyhteisöt) on lisäksi mukavan lähellä oman tutkimukseni teemoja ja viritti ajatuksia sopivasti.

Ihmisten kauhistellessa netin uhkia on hyvä saada lukea myös näitä positiivisia puolia:

Joskus virtuaaliyhteisöt tarjoavat konkreettista todellisuuttakin kirkkaamman ikkunan ihmisten elämään sellaisena kuin elämä arjessa on: ne ovat tiloja, joissa ihmiset uskaltavat pukea ajatuksensa ja kokemuksensa sanoiksi ja olla sitä, mitä todella ovat.

Taidanpa tallettaa linkin myös sinne Deliciousiin.

Netittömien hetkien kaipuu

Olen jo pidempään miettinyt, miten netin hyviä puolia voisi hyödyntää ilman, että se söisi ajan kaikelta muulta. En jumitu koneelle yleensä vapaa-aikana, mutta työt ovat nykyään niin pitkälti netissä, ettei verkkokatkon aikana pysty tekemään oikeastaan mitään. Tai no. Silloin siis voisi juuri tehdä kaikki ne työt, jotka muuten jäävät jalkoihin, kun pitää olla koko ajan online ja seurata kymmentä keskustelua ja blogia ja uutissivua ja muka tietää kaikki, mitä tieteessä, netissä ja maailmassa tapahtuu.

Kirsi Piha kirjoitti fiksusti Talouselämän kolumnissa, että ihminen ei pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Multitasking on vain itsensä huijaamista.

Olen tavallaan tiedostanut saman asian ennenkin, mutta nyt taas sattui kohdalle tuo, että tuhlaamme vain aikaamme ja heikennämme päätöksentekokykyämme, jos yritämme koko ajan vaihdella sähköpostien, nettikeskustelujen, kirjoittamisen ja lukemisen välillä. Siihenhän sitä tulee syyllistyttyä joka päivä.

En usko uudenvuodenlupauksiin, mutta jotain ryhtiliikettä voisi taas harrastaa uuden työvuoden kunniaksi. Voisi vaikka pitää netittömiä päiviä (ei kai maailma yhdessä päivässä kaadu) tai avata sähköpostit ja nettiselaimen säännöllisesti vasta iltapäivällä. Ihailen niitä työpaikkoja, joilla on kollektiivisesti sovittu sähköpostivapaista aamuista, jolloin kukaan ei odotakaan saavansa vastausta ennen puoltapäivää. Oikeasti kiireellisiä asioita ei ehkä kuitenkaan ole niin paljon kuin tahdomme kuvitella.

Sekin lienee harhaa, että kaikki tieto on netissä eikä töitä pysty tekemään offline. Kai nyt omasta päästäkin pitäisi jotain hippusia löytyä, kun vain joutaisi niitä kaivelemaan.

Omenia ja käyttäjiä

Oma blogi on ollut harkinnassa vuosia ja suunnittelun allakin jo tovin. Aihe ja aika siitä kirjoittamiseen ovat toistaiseksi antaneet odottaa itseään.

Kesälomakaudella töissä on juuri sopivan hiljaista uusille ajatuksille. Tänään löytyi se kaivattu hetki aikaa teekupin ja inspiroivan lehden äärellä, enkä voinut enää pitää sormia erossa näppäimiltä.

Heinä-elokuun interactions-lehdessä Steve Portigal kirjoittaa hevosista, Newtonista, omenasta ja Einsteinista. Toisinaan asioita on tarpeen tarkastella kaukaa, toisinaan läheltä. Newton katseli omenan putoamista makrotasolla, ja Einstein zoomasi ensivaikutelmaa syvemmälle. Kumpaakin tarvitaan.

Portigalin viesti on, että molempia näkökulmia tarvitaan myös käyttäjätutkimuksessa ja tutkimusaineiston analysoinnissa. Käytettävyystestissä viisi käyttäjää voi olla riittävästi, mutta välillä tarvitaan isompi lauma ja joskus taas yksi ihminen, johon syvennytään pitkään ja hartaasti. Oikean perspektiivin valintaan ja kerätyn datan reflektointiin pitäisi muistaa käyttää aikaa.

Juuri kun olen argumentoinut verkkotutkimuksen erinomaisuutta ajan säästöllä, saan muistutuksen siitä, että käyttäjätutkimus nyt vain tarvitsee aikaa. Käyttäjätarpeiden kartoitus on luovaa työtä, joka ei tapahdu hetkessä. Säännönmukaisuuksien löytäminen isosta aineistosta ja uudet näkemykset vaativat kypsyttelyä. Juuri tällaisia hiljaisia päiviä.