Netittömien hetkien kaipuu

Olen jo pidempään miettinyt, miten netin hyviä puolia voisi hyödyntää ilman, että se söisi ajan kaikelta muulta. En jumitu koneelle yleensä vapaa-aikana, mutta työt ovat nykyään niin pitkälti netissä, ettei verkkokatkon aikana pysty tekemään oikeastaan mitään. Tai no. Silloin siis voisi juuri tehdä kaikki ne työt, jotka muuten jäävät jalkoihin, kun pitää olla koko ajan online ja seurata kymmentä keskustelua ja blogia ja uutissivua ja muka tietää kaikki, mitä tieteessä, netissä ja maailmassa tapahtuu.

Kirsi Piha kirjoitti fiksusti Talouselämän kolumnissa, että ihminen ei pysty tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Multitasking on vain itsensä huijaamista.

Olen tavallaan tiedostanut saman asian ennenkin, mutta nyt taas sattui kohdalle tuo, että tuhlaamme vain aikaamme ja heikennämme päätöksentekokykyämme, jos yritämme koko ajan vaihdella sähköpostien, nettikeskustelujen, kirjoittamisen ja lukemisen välillä. Siihenhän sitä tulee syyllistyttyä joka päivä.

En usko uudenvuodenlupauksiin, mutta jotain ryhtiliikettä voisi taas harrastaa uuden työvuoden kunniaksi. Voisi vaikka pitää netittömiä päiviä (ei kai maailma yhdessä päivässä kaadu) tai avata sähköpostit ja nettiselaimen säännöllisesti vasta iltapäivällä. Ihailen niitä työpaikkoja, joilla on kollektiivisesti sovittu sähköpostivapaista aamuista, jolloin kukaan ei odotakaan saavansa vastausta ennen puoltapäivää. Oikeasti kiireellisiä asioita ei ehkä kuitenkaan ole niin paljon kuin tahdomme kuvitella.

Sekin lienee harhaa, että kaikki tieto on netissä eikä töitä pysty tekemään offline. Kai nyt omasta päästäkin pitäisi jotain hippusia löytyä, kun vain joutaisi niitä kaivelemaan.