Posts filed under ‘pohdittua’

Kun ei ole aikaa, kirjoita blogia

Petri Kolan blogipostauksen innoittamana tajusin taas, että pitäisi itsekin useammin jäsentää ajatuksiaan kirjoittamalla. Blogia voisi käyttää lempeän itseruoskinnan työkaluna silloin, kun kirjoittamiseen on vaikea päästä käsiksi. Kun tuntuu, ettei oikeaan kirjoittamiseen löydy aikaa, voi hakea blogikirjoittamisesta ryhtiä ajatuksiin ja huomata, ettei edessä oleva urakka olekaan ylitsepääsemätön.

Minulla on siis deadline tieteelliselle artikkelille. Se on syy sekä iloon (hyvä syy saada asioita aikaan) että ahdistukseen (voi, miksen aloittanut jo aiemmin).

Jotta perjantaina käsissäni olisi hajanaisten ajatusten sijaan laadukas julkaisu, jäsennän viestini julkisesti jo etukäteen. Sitä paitsi WordPressin miellyttävä tekstinkirjoituskenttä tekee asioista Wordia helpommin lähestyttävämpiä.

Aihe: Verkkopohjainen menetelmä ohjelmistojen yhteiskehittämiseen käyttäjien kanssa

Viesti: Verkon kautta tavalliset kuluttajakäyttäjät voidaan ottaa tiiviimmin mukaan ohjelmistokehitysprojektiin ja antaa heille vahvempi rooli ideoinnissa, suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Menetelmä: Kuuden kuukauden kehitysprojekti, jossa 30 käyttäjää osallistui web-palvelun toteuttamiseen alkuideoinnista testaukseen. Käyttäjien ja kehittäjien kokemuksia on kerätty haastatteluilla sekä kyselyillä eri vaiheissa projektia.

Tulokset: Käyttäjät olivat tyytyväisiä verkkotyökaluihin, joiden kautta osallistuminen oli helpompaa kuin kasvotusten. Suuri osa käyttäjistä pysyi aktiivisina osallistujina koko projektin ajan.

Pohdinta: Verkkotyökalut muuttavat käyttäjien roolia aktiivisemmaksi, mutta toisaalta jatkuva ohjaaminen (välittäjärooli) on ensisijaisen tärkeää prosessin onnistumisen kannalta. Käyttäjien aktiivinen rooli ja mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen motivoi osallistumiseen. Käyttäjien on helpointa osallistua pieniin yksittäisiin tehtäviin, mutta kokonaisuuden suunnitteluun tarvitaan ammattilaista.

lokakuu 26, 2010 at 4:23 pm Jätä kommentti

Kokonainen verkkopersoona

Miten parhaat ideat syntyvätkin useimmiten väsyneenä ja epärelevantteja esityksiä kuunnellen? (Tai ideat, jotka ainakin sillä hetkellä kuulostavat parhailta pitkään aikaan.)

Päädyin puolivahingossa kuuntelemaan intialaisen opiskelijan esitelmää seksin ja sukupuolen huomioimisesta kokonaisvaltaisena kokemuksena HCI-alan (ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutus) tutkimuksessa. Aihe ei äkkiä ajatellen juurikaan liity omaan työhöni eli käyttäjäinnovointiin verkossa, vaikka toki sukupuoli tulee esiin kaikessa, mitä ihminen tekee ja verkkoprofiilissaan itsestään ilmaisee.

Puhe kokonaisesta ihmisestä tunteineen, kokemuksineen ja sosiaalisine suhteineen laittoi kuitenkin miettimään myös omaa tutkimusaihetta piirun verran uudesta näkökulmasta. Keitä oikeastaan ovat nämä ihmiset, jotka ilmoittautuvat verkossa tapahtuviin käyttäjätutkimuksiin tai innovaatioprojekteihin? Mitä he tuntevat, ajattelevat, tietävät, kokevat, tekevät? Niin, keitä ovat nämä ihmiset nimimerkkien ja kommenttien takana, miksi he ovat mukana ja millainen kokemus innovointiin osallistuminen on. Mikä on yhteiskehittäjän profiili?

Ja koska ihminen ei ole yksinäinen subjekti ja verkossa tapahtuva yhteiskehittäminen on sosiaalista toimintaa, kiinnostavaa on myös kysyä, mikä on innovointiyhteisön profiili ja millaisia ihmisiä se tarvitsee toimiakseen. Millaisia ovat yhteiskehittäjien sosiaaliset suhteet ja mikä merkitys on kohtaamisilla verkossa ja kasvotusten?

Huomaan ensimmäisessä lauseessa tarkoittaneeni parhaita kysymyksiä. Nyt jos ymmärrän kysyä näitä myös aineistoltani (ja niiltä oikeilta ihmisiltä), niin ehkä kypsyvät myös ne parhaat ideat.

helmikuu 11, 2010 at 5:51 pm Jätä kommentti

Köyhän miehen sosiaalista mediaa

Juuri kun yrityksissä alkaa viritä innostusta sosiaalisen median hyödyntämiseen, talousrealiteetit lyövät vasten naamaa. ”Meillä ei ole juuri nyt resursseja alkaa pyörittää yhteisöpalvelua, vaikka tarvetta sille olisikin”, totesi erään organisaation edustaja juuri.

Sosiaalisen median onni on tietysti siinä, ettei se vaadikaan suuria investointeja. Itse asiassa oman yhteisön pyörittäminen ei ole nousukauden aikanakaan välttämättä se fiksuin vaihtoehto. Kuten Stephen Baker totesi BusinessWeekissä, verkostopalveluista ei ole iloa ennenkuin niissä on laumoittain ihmisiä, ja laumat ovat jo kiireisiä Facebookissa, LinkedInissä ja Twitterissä. Niihin siis!

Osa pomoista väittää myös hyötyvänsä omasta twitteröinnistä. Sen kautta on saatu uusia ideoita ja luotu suhteita. Tosin esimerkiksi Guy Kawasaki, joka ”seuraa” 117 000 henkilöä, ei oikeasti seuraa heitä vaan käyttää Twitteriä massamainontaan ja toisaalta henkilökohtaisiin viesteihin sähköpostin korvaajana.

Twitter for me is a broadcasting tool. It’s not a ”social medium” at all. (Guy Kawasaki)

Sosiaalista mediaa voi hyödyntää myös kevyemmin keinoin. Jakob Nielsen ei keksi yhtään syytä, miksi toimitusjohtajan kannattaisi itse twitteröidä, mutta palvelua voi kuitenkin hyödyntää toisinpäin. Baker neuvookin hakemaan Twitterillä, mitä muut kirjoittavat firmastasi. Pienillä konsteilla voi saada yllättävän hyödyllistä asiakastietoa.

Vasta-alkajille reseptiksi varttitunti (passiivista) sosiaalista mediaa päivässä:

  • Twitter-haku (3 min): Katso, mitä yrityksestäsi puhutaan Juuri Nyt. Hakutuloksista saat myös RSS-syötteen, jolloin huomisaamuna asia hoituu vielä helpommin RSS-lukijan kautta.
  • Technorati-katsaus (7 min): Hae, mitä blogistaniassa puhutaan sinusta ja firmastasi. Suurimmalla ”Technorati Authorityllä” arvotetut blogimerkinnät kannattaa lukaista läpi, sillä niihin viitataan eniten muualta eli viesti leviää niiden kautta tehokkaasti maailmalle.
  • Facebook-haku (5 min): Löytyykö Facebookista ryhmiä tai fanisivuja, joissa puhutaan yrityksesi toimialaan kuuluvista asioista. Kokeile muutamaa hakutermiä ja käy kurkkaamassa, mitä ryhmissä puhutaan. Liity itse mukaan, jos uskallat!

Hetken tätä nautittuaan tekee ehkä mieli myös jotakin vahvempaa.

Touko 20, 2009 at 2:43 pm Jätä kommentti

Olisko äiti sittenkin mun kala?

Osallistuin lauantaina NordiCHI-konferenssin jatko-opiskelijaseminaariin, joka oli loistava tilaisuus saada päteviltä proffilta sekä kirpeää kritiikkiä että inspiroivia ideoita omaan tutkimukseen.

Vaikka meidän kaikkien osallistujien tutkimusaiheet olivat kovin erilaisia, yksi palaute oli yhteinen lähes kaikille tutkijaksi havitteleville: fokusoi, fokusoi ja fokusoi. Tämä rajauksen taito tiivistyi päivän kuluessa seuraavaksi ohjeeksi:

”Mikä on se kala, josta haluat sinut muistettavan?”

Kala viittaa tässä siihen tarkasti fokusoituun juttuun, jonka ympärille koko tutkimus kietoutuu. Sitä omaa kalaani sitten pohdiskelin iltahämärissä hotelliin kävellessä. Jostain palautui mieleeni vuoden takainen hetki, kun jouduin muotoilemaan jatko-opintojeni tavoitteen siskolleni. Jos sosiaalinen media, osallistuva suunnittelu ja käyttäjäkeskeinen suunnitteluprosessi ovat keskustelukumppanille hämäriä käsitteitä, voi päätyä muotoilemaan asiansa vaikka seuraavasti: ”Haluan edistää sitä, että äiti voi saada sellaisia palveluja kuin se tarvitsee.”

Tavallisten, ei nettiä käyttävien, ihmisten ottaminen mukaan tuotekehitykseen sosiaalisen median välineillä lienee kuitenkin juuri sellainen kunnianhimoinen tavoitteen määrittely, josta lauantaina varoitettiin. Yritän siis muistaa myös toisen tärkeän ohjeen:

”Jos haluat parantaa maailmaa, älä opiskele tohtoriksi!” (Tai paranna maailma vasta tutkinnon jälkeen.)

Lähiaikoina onkin luvassa oman tavoitteen määrittelyä – jälleen kerran – tieteellisesti päteväksi ja riittävän pieneksi.

lokakuu 20, 2008 at 3:43 pm 1 kommentti


Kategoriat