Posts tagged ‘Jaiku’

Nettivieraana Tietoyhteiskunta-akatemiassa

Eduskunnan tietoyhteiskunta-akatemiassa on eilen ja tänään keskusteltu asiaa mm. sosiaalisesta mediasta ja verkkodemokratiasta. Tilaisuus ei ollut avoin kaikille, enkä töiden takia olisi edes päässyt paikalle Pikkuparlamentin auditorioon. Mutta kas, eduskunta on nykyään olemassa myös Internetissä.

Työnteon lomassa voinkin kuunnella suoraa lähetystä verkon välityksellä ja vilkuilla aiheeseen liittyvää keskustelua Jaikun seminaarikannusta. Osana Jaiku-yhteisöä koen itsekin olevani mukana tilaisuudessa, kun osa paikalla olijoistakin seuraa esitysten rinnalla käytävää verkkokeskustelua ja kommentoi niitä myös puheissaan.

Jotenkin innostuin taas siitä, miten sosiaalista mediaa voidaan käyttää hyödyksi. Onhan tätä toki tehty ennenkin ja itsekin olen välillä raportoinut seminaariesityksiä Jaikuun, mutta Eduskunnan linkittäminen tähän kuvioon tuntuu kovin innostavalta. Henkilökohtaisesti ilahduttaa myös se, että esityksissä putkahtelee esiin Somus-projektin teemoja ja projektin tavoitteet vaikuttavat kovin relevanteilta. Kiva huomata, että omalle työlle on kysyntää.

Mainokset

marraskuu 20, 2008 at 10:31 am 2 kommenttia

Mitä tehdä, kun beta jumittaa?

Web-palveluja käyttäessä ei aina tule huomanneeksikaan, että logossa lukee beta eikä käyttäjälle taata, että palvelu toimii 24/7.

Jotkut palvelut osaavat kuitenkin ilahduttaa myös silloin, kun ne eivät toimi. Tänä aamuna sen teki Jaiku.

Hus, hus, pois netistä. Puhukaa toisillenne!

elokuu 25, 2008 at 12:21 pm 1 kommentti

Olen pahoillani, en puhu jaikua

Viikko sitten kävin kesäretkellä Helsingissä. Parvellinen tutkijoita ja muita Internetistä, avoimista työtavoista ja uuden jännän tekemisestä innostuneita suhteellisen nuoria ihmisiä istui iltapäiväksi baariin ideoimaan tutkimusparven tulevaisuutta. Ja siinä lomassa paljon muutakin.

Tämä oli neljäs kerta, kun tutkimusparvi virallisesti kokoontui, ja samalla neljäs kerta, kun itse olin mukana. Tällä kertaa kokemus oli erilainen.

Alkuasetelma oli osaltani vähän kehno. Väsynyt, ajatukset pahasti kesken jääneissä työjutuissa, kolme tuntia myöhässä aloituksesta ja vieläpä hitusen skeptinen siitä, toimiiko paljon hehkutettu tutkimusparvi oikeasti. Kesken kaiken paikalle tulleena olo oli kuin maalaistytöllä kaupungissa. En tiennyt, mistä puhuttiin, enkä edes taustahälyltä kuullut.

Liekö johtunut siitä, että suurin osa ”virallisista” asioista oli keskusteltu jo ennen saapumistani, vai siitä, että paikalla olijat olivat jotakin poikkeusta lukuunottamatta ennalta tuttua parviporukkaa, mutta jotenkin parvi ei imaissut mukaansa samalla tavalla kuin edellisissä tapaamisissa ja Jaiku-kanavalla. Parven organisoimattomuus, johtajattomuus ja suunnittelemattomuus alkoi yhtäkkiä vaivata, ja koko tilanne tuntui teennäiseltä. Jälkikäteen keksin kummalliselle ahdistumiselle syyn: jaikua ei voi puhua.

On oikeastaan aika outoa jutella kasvotusten ihmisille, joiden kanssa on tottunut kommunikoimaan tekstiviestin pituisin kommentein Jaikussa. Tavallisessa (lue: puhuen) keskustelussa on yhteinen aihe, jota yhdessä viedään eteenpäin. Yksi puhuu kerrallaan ja muut nyökyttelevät. Puheenaiheen tyrehtyessä keksitään aasinsilta seuraavaan asiaan, hiljaiset hetket ovat noloja ja vielä nolompaa on, jos yksi ihminen latelee yksinään omia ajatuksiaan, eikä kukaan vastaa niihin. Kesken lauseen on epäkohteliasta poistua seurasta.

Jaikussa kukin voi puhua, mistä aiheesta haluaa, eikä vastakaikua aina odotetakaan. Halukas voi napata puheenvuoron koska tahansa, ja toisten päälle voi puhua mainiosti kenenkään häiriintymättä. Hiljaiset hetket ovat sallittuja, jopa tavallisia. Yhtä tavallisia ovat innostuneet keskustelut, jotka etenevät omia polkujaan uusien ihmisten hypätessä matkaan ja toisten jäädessä kyydistä. Kukaan ei tiedä, kuka kuuntelee ja on vielä mukana. Sanottavan loppuessa aiheen käsittely voidaan päättää seinään ilman, että kenenkään tarvitsee vaivaantua.

Tutkimusparven kesäretkellä outo fiilis tuli siitä, että Jaikusta tuttu kommunikointitapa ei toiminutkaan yhteisen pöydän ympärillä mutta puolituttujen kanssa ei ollut muutakaan yhteistä kieltä. Mitä tästä tulee päätellä? Pidetään parvi tiukasti aisoissa netissä, jossa juttelu soljuu luontevasti? Ei, vaan tavataan uudestaan uudestaan, jotta maalaistytötkin löytävät yhteisen kielen ja oppivat puhumaan katsekontaktin kera. Oli kiva nähdä teitä ihmiset!

elokuu 15, 2008 at 9:10 pm 2 kommenttia


Kategoriat