Posts tagged ‘tutkimus’

Kun ei ole aikaa, kirjoita blogia

Petri Kolan blogipostauksen innoittamana tajusin taas, että pitäisi itsekin useammin jäsentää ajatuksiaan kirjoittamalla. Blogia voisi käyttää lempeän itseruoskinnan työkaluna silloin, kun kirjoittamiseen on vaikea päästä käsiksi. Kun tuntuu, ettei oikeaan kirjoittamiseen löydy aikaa, voi hakea blogikirjoittamisesta ryhtiä ajatuksiin ja huomata, ettei edessä oleva urakka olekaan ylitsepääsemätön.

Minulla on siis deadline tieteelliselle artikkelille. Se on syy sekä iloon (hyvä syy saada asioita aikaan) että ahdistukseen (voi, miksen aloittanut jo aiemmin).

Jotta perjantaina käsissäni olisi hajanaisten ajatusten sijaan laadukas julkaisu, jäsennän viestini julkisesti jo etukäteen. Sitä paitsi WordPressin miellyttävä tekstinkirjoituskenttä tekee asioista Wordia helpommin lähestyttävämpiä.

Aihe: Verkkopohjainen menetelmä ohjelmistojen yhteiskehittämiseen käyttäjien kanssa

Viesti: Verkon kautta tavalliset kuluttajakäyttäjät voidaan ottaa tiiviimmin mukaan ohjelmistokehitysprojektiin ja antaa heille vahvempi rooli ideoinnissa, suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Menetelmä: Kuuden kuukauden kehitysprojekti, jossa 30 käyttäjää osallistui web-palvelun toteuttamiseen alkuideoinnista testaukseen. Käyttäjien ja kehittäjien kokemuksia on kerätty haastatteluilla sekä kyselyillä eri vaiheissa projektia.

Tulokset: Käyttäjät olivat tyytyväisiä verkkotyökaluihin, joiden kautta osallistuminen oli helpompaa kuin kasvotusten. Suuri osa käyttäjistä pysyi aktiivisina osallistujina koko projektin ajan.

Pohdinta: Verkkotyökalut muuttavat käyttäjien roolia aktiivisemmaksi, mutta toisaalta jatkuva ohjaaminen (välittäjärooli) on ensisijaisen tärkeää prosessin onnistumisen kannalta. Käyttäjien aktiivinen rooli ja mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen motivoi osallistumiseen. Käyttäjien on helpointa osallistua pieniin yksittäisiin tehtäviin, mutta kokonaisuuden suunnitteluun tarvitaan ammattilaista.

lokakuu 26, 2010 at 4:23 pm Jätä kommentti

Oppimista tehtyä arvioimalla

Artikkeliluonnostani kommentoinut tuntematon vertaisarvioija kehotti minua lukemaan Torgeir Dingsøyrin artikkelin jälkipuintiarvioinneista (Postmortem reviews: purpose and approaches in software engineering). No minähän luin ja hämmästyin siitä, miten en ollut tullut ajatelleeksi, että kaksi lempiaiheistani liittyivätkin yhtäkkiä niin olennaisesti toisiinsa. Että organisaation oppimista tapahtuu ohjelmistoprojektien kautta.

Kyllä, se on minustakin itsestään selvää. Teoria vaikuttaa aina kauniilta ja selvältä, eikä siinä tällä kertaa ollut edes mitään uutta. Hämmästystä aiheuttaa se, miksen ole tullut soveltaneeksi samaa itsestäänselvyyttä myös käyttäjälähtöisissä tutkimusprojekteissa. Niidenkin kokemukset voisi analysoida systemaattisesti hyväksi havaittua metodia käyttäen yhdessä kaikkien osallistujien (myös käyttäjien) kanssa.

Kyllä, senkin pitäisi toki olla itsestään selvää. Huonoa omaatuntoa hiukan huojentaa tieto siitä, että arvioinnit sivuuttamalla kuulun 80 prosentin enemmistöön. Ja se fiksumpi viidenneskin keskittyy loppuarvioinneissaan useimmiten teknisiin yksityiskohtiin ja byrokraattisiin mittareihin sen sijaan, että ottaisi opiksi toiminnan prosesseista ja kehittäisi niitä.

Dingsøyrin paperia voisi siis suositella muillekin. Artikkeli pohjaa käsityksensä oppimisesta 1) käytäntöyhteisöihin (community of practise), joissa oppimista tapahtuu yhteisen osallistumisen kautta, sekä 2) hiljaisen ja käsitteellisen tiedon vuorovaikutteiseen prosessiin (Nonakan ja Takeuchin mallin mukaan). Projektin loppuarvioinnissa oppimista tapahtuu, kun hiljaista tietoa käsitteellistetään puheeksi ja jaetaan keskustelun kautta muiden käytäntöyhteisön jäsenten kanssa. Keskustelu päihittää tehokkuudellaan ja yksinkertaisuudellaan kaikki kalliit tiedonhallintajärjestelmät.

Dingsøyr esittelee kolme helppoa ja nopeaa menetelmää ohjelmistoprojektin jälkiarviointiin. Kaikkiin menetelmiin jollain tapaa kuuluvat vaiheet ovat:

  • valitse ja kutsu osallistujat, sekä viesti tilaisuuden tavoite
  • (henkilökohtainen ennakkopohdinta: mikä meni hyvin, mikä huonosti)
  • valitse fasilitoija, joka ei kuulu itse projektiin eikä ole osallistujien esimies
  • työpaja (0,5-2 päivää projektin laajuudesta riippuen)
    • palaa alkuperäisiin tavoitteisiin ja peilaa onnistumista niihin
    • mikä meni hyvin ja miksi, miksi, miksi (syiden kalastus esim. kalanruototekniikalla)
    • mitä olisi voinut tehdä paremmin, miksei niin tehty
    • kehitysehdotuksia
  • raportointi sekä esittely projektijohdolle ja osallistujille

Työpajoissa voidaan vapaamuotoisen keskustelun sijaan käyttää myös systemaattista tekniikkaa esim. post-it-lapuilla, joille osallistujat listaavat sekä onnistumisia että ongelmatilanteita ja jotka ryhmitellään ja nimetään yhdessä. Lopuksi havainnot voidaan priorisoida raportointia varten.

elokuu 4, 2010 at 4:53 pm Jätä kommentti

Parveilu kelpasi Akatemialle

Suomen Akatemia osoittautui rohkeammaksi organisaatioksi kuin Tutkimusparvessa epäiltiin ja myönsi rahoituksen konsortiolle, jonka yhtenä osapuolena on itseohjautuva ja ennalta määrittelemätön joukko yksilöitä Internetissä. Vaikka kuviota tasapainottaakin neljä perinteistä tutkimusryhmää, on parven hyväksyminen Somus-hankkeen viidenneksi tutkimusosapuoleksi kunnioitettava veto Akatemialta.

Tutkimusparvi sai osittain syntynsä osana Motive-ohjelman ansiosta ja on oikeutetusti keskeisessä roolissa myös itse projektissa, joka käynnistyy vuoden 2009 alussa. Tyylikästä tietysti olisi ollut, että Tutkimusparvi näkyisi muiden konsortion jäsenten rinnalla myös hyväksyttyjen hankkeiden listalla.

Henkilökohtaisesti olen tietysti innoissani jatko-opintojeni rahoituksesta mutta erityisesti mahdollisuudesta tehdä jotakin uutta ja jännää avoimen tutkimuksen saralla. Tutkimuksen varsinainen aihe eli kansalaisosallistuminen eri muodoissaan houkuttaa sekin. Uskon, että projekti edistää omalta osaltaan kansalaisparveilua ja sitä kautta toivottavasti parantaa hitusen maailmaa (vaikkei tutkija sitä saanutkaan tavoitella).

Toivottavasti parvi ei kärsi siitä, että sille on nyt ensimmäistä kertaa budjetoitu myös rahaa. Tähän asti vapaaehtoispohjalta ja oman työn ohessa pyöritetty parveilu on näyttänyt kyntensä useampaan otteeseen. Samaa soisi jatkossakin.

marraskuu 18, 2008 at 1:32 pm 4 kommenttia


Kategoriat