Posts tagged ‘väitöskirja’

Vaivan arvoista

Väitöskirjaprojektin loppuvaihe osoittautui yllättävän pitkäksi. Jätin omasta mielestäni valmiin käsikirjoituksen esitarkastettavaksi viime vuoden kesäkuussa, mutta kommentteja läpikäydessä ja korjauksia tehdessä vierähtikin vielä arkityön lomassa kuukausi jos toinenkin. Nyt kaikki kommentit on käsitelty, ja tekstiä on rutkasti lisää.

Uuden version valmistuttua en vieläkään uskalla juhlia, koska ainakin ulkoasuviilattavaa riittää, vaikka tarkastajat jo olisivatkin tyytyväisiä. Tässä vaiheessa jaan kuitenkin muutaman pohdinnan siitä, miksi puurtaminen oli vaivan arvoista.

1) Elämä ilman väitöskirjaa tuntuu uskomattoman hyvältä! Tällaistako elämäni oli myös ennen sitä? Ei tarvitsekaan joka välissä miettiä, milloin ehtisi taas lukemaan tai kirjoittamaan hetken. Hetken jo mietin, oliko menneiden vuosien stressaaminen tämän arvoista. Ehken kuitenkaan osaisi nauttia vapaa-ajasta, ellen olisi tullut tuntemaan sen puutetta.

2) Aloitin jatko-opinnot, koska halusin oppia lisää, saada motivaatiota tieteellisten julkaisujen lukemiseen, päästä ulkomaille vaihtoon ja kehittää jotain hienoa uutta. Vaikkei tohtorinpaperit vielä ihan hetkeen kädessä olekaan, niin nuo tavoitteet on jo saavutettu.

Hämmästyttävää kyllä, suuri osa oppimisesta ja lukemisesta tapahtui vielä tekstin korjauskierroksen aikana, eli tämäkin uuvuttava ja turhauttava viimeistelyvaihe oli enemmän kuin kannattava. Ulkomaille pääsin lopulta kolmessa eri vaiheessa kahteen eri maahan. Nyt melkein valmista työtä lukiessa huomaan myös tehneeni yhdessä työkavereitteni kanssa jotain hienoa uutta. (Jännä tunne, kun lähdeviitteitä omaan työhön etsiessään löytää aiheeseen liittyviä julkaisuja, jotka viittaavatkin minuun. Joku muukin on siis lukenut aikaansaannoksiani!)

Sivutuotteena prosessista jäi käteen toivottavasti paremmat hermot, hitusen parempi itseluottamus ja kykyä pistää asioita mittasuhteisiinsa. Toivoisin myös, että itsekurini olisi kehittynyt, mutta ehkä tyydyn vain kiittämään ystävääni Pomodoroa, jonka tikittäessä tämä työ tehtiin. 854 kellon pirinää takana (ja muutama vielä edessäkin).

Mainokset

helmikuu 27, 2013 at 1:35 pm Jätä kommentti

Aikataulutettua etenemistä

Vajaa kaksi viikkoa väitöskirjan kirjoitusrupeamaa takana, ja tehtävä tuntuu edelleen mahdolliselta suorittaa.

Olen hahmottanut vihdoin, mikä tutkimukseni teoreettinen viitekehys oikein onkaan, saanut luettua monta lukulistalla kauan ollutta artikkelia ja löytänyt helmiä vanhoista tutuista teksteistä. Enää ei pelota se, että joku muu olisi tehnyt samoja löydöksiä aiemmin vaan osaan jo ilahtua siitä, jos löydän aiemmin julkaistua tukea omille havainnoilleni. Myös työn rakenne alkaa hahmottua siinä määrin, että erillisiä tekstipalasia on mahdollista tuottaa rungon sisään.

Ensimmäistä kertaa olen käyttänyt Pomodoro-tekniikkaa tiukan säntillisesti kokonaisten työpäivien ajan ja nyt jo neljä päivää putkeen. Kokemukset ovat pelkästään positiivisia. Nyt kun aloin myös pitää päiväkirjaa tekemisistäni, työn jaksottaminen puolen tunnin pätkiin tuntuu entistä mielekkäämmältä.

Raportointiin olisi olemassa omia ohjelmiakin, mutta minulle riitti nyt mainiosti excel hienoisine värikoodeineen. Keltainen tuottaa tekstiä itse opukseen ja punainen menee niihin töihin, joihin ei pitänyt keskittyä nyt. Itselleni tuntuu sopivan tapa vaihdella luku- ja kirjoitusmoodin välillä toisinaan jopa pomodoro kerrallaan, niin tylsyys ei pääse yllättämään ja opitut asiat voi tuoreeltaan jalostaa omaksi tekstiksi.

marraskuu 11, 2011 at 8:09 pm 3 kommenttia

Kellokortti vaihtui Pomodoroon

Aloitin tänään kahden kuukauden mittaisen väitöskirjankirjoitusvapaan. Olen odottanut päivää pelonsekaisin tuntein mutta näköjään suotta. Milloinkohan olen viimeksi tuntenut itseni yhtä inspiroituneeksi ja vapaaksi?

Kotona kirjoittaessa takaraivossa ei tikitä kellokortti, vaan kirjoituspäivä rytmittyy positiivishenkisesti Pomodoro-kellon tahdissa. 25 minuutin kirjoituspuuskia seuraa 5 minuuttia neulonnan riemua, ja väitöskirjan alustava nimi ja rakenne alkaa olla kasassa jo puolivälissä päivää.

Tämän blogin olin jo melkein ehtinyt unohtaa, mutta sähköpostini muistutettua siitä päätin ottaa sen taas käyttöön. Jotta tämän päivän innostus ei lopahda ja itsekuri petä, raportoin kirjoitusprosessin etenemisestä aika ajoin myös julkisesti. Tsemppaus ja kommentointi sallittua. 😉

marraskuu 1, 2011 at 3:08 pm 5 kommenttia


Kategoriat