Kaiken takana on mainos

Tänään oli hetki aikaa, ja päätin hoitaa muutamia välilehtiä pois päiväjärjestyksestä. (Ei, en ole edelleenkään oppinut täysveriseksi bookmarkkaajaksi, vaan kiinnostavia artikkeleita ja tutustumista odottavia webbipalveluja jää helposti roikkumaan Firefoxin välilehtiin päiväkausiksi.)

En muista, kuka ja missä oli vinkannut Evan Williamsin Twitter-esityksestä TED.comissa. Itse asiassa en muistanut enää avanneeni koko videota välilehteen, mutta tietokoneeseen oli jäänyt äänet päälle ja Evanin puhe alkoi kuulua itsekseen, kun käynnistin selaimen. Ensi reaktiona rupesin etsimään oikeaa välilehteä ja stop-nappia, mutta puhuja saikin minut vangittua seitsemäksi minuutiksi seuraansa.

En ole Twitter-fani, vaan päinvastoin ihmettelen, miksi jotkut ihmiset (saatika yritykset) lisäävät minua siellä seurattaviinsa, vaikken ole eläissäni kirjoittanut sinne kuin kahdesti. Jollain tapaa pidän kuitenkin palvelun perussimppelistä logiikasta ja ihailen sitä, miten luovasti ihmiset keksivät hyödyntää palvelua, jossa ei ole juuri mitään ominaisuuksia.

Williamsin esitystä seuratessa huomasin, että karu Twitter on lähes täysi vastakohta suomalaiselle Qaikulle, vaikka molempia kutsutaankin mikroblogeiksi. Siinä missä Twitter tarjoaa käyttäjille vain 140 merkkiä mutta vapaat kädet tehdä omia sovelluksiaan ohjelmointirajapintojen kautta, Qaiku kehittää hiki hatussa uusia toimintoja, linkityksiä ja parempia näkymiä innokkaiden käyttäjien toivomuksista. Mielenkiintoista nähdä, kumpi pääsee pidemmälle. Sosiaalisen median aikakaudella täydelliset palvelut voivat kaatua omaan mahdottomuuteensa, kun taas pienet ja keveät kipuavat intohimoisten käyttäjäkehittäjien turvin pidemmälle kuin itse pääsisivät.

Evanin esityksen loputtua video ei päättynytkään, vaan sain vielä päivän herkkuhetken: joku amerikkalainen yritys siellä mainosti parempaa elämää ihmisille. Ei, en muista, mikä yritys. Ei, en kuulunut kohderyhmään. Minä nyt vaan satun tykkäämään hyvin tehtyjen mainosten katselemisesta.

Ehkä Bernoff olikin oikeassa, ja media on olemassa mainoksia varten. Eikä tänään tee mieli valittaa sitäkään.

Chrome mainostaa ovelasti

Päivän suuri uutinen ei ollut varsinainen yllätys. Googlen omaa webbiselainta on jo ehditty odotellakin.

Yllätys oli sen sijaan se, miten pitkä hetki itseltäni kului tutustuessa tuotteeseen, jota ei vielä ole saatavilla. Mainoskikkana toimi grafiikaltaan simppeli sarjakuva, joka toi Chromen kehittäjät ja ajatukset kiinnostavalla tavalla esiin. Jos sama 38 sivun informaatio olisi tarjottu tekstinä tai videona, olisin tuskin jaksanut kahlata sen läpi. Sarjakuvaa taasen luki kuin jännityskertomusta konsanaan. Insinöörityö saatiin oivallisella tavalla tuotua esiin supersankarimaisesti. Aika saavutus!

Täytyy vain ihmetellä, miten Google onnistuu kerta toisensa jälkeen pysymään yksinkertaisena ja selkeänä – niin palveluissaan kuin viestinnässään. Ei värejä eikä vilkkuvia kuvia, vaan tiukkaa asiaa. Paitsi yksinkertainen, Google tahtoo olla hyvä, kuten sarjakuvassakin julistetaan. ”Me halutaan, että Internet säilyy reiluna, fiksuna ja turvallisena paikkana.”

Kuvan lähde: Google